torstai 28. marraskuuta 2013

Matkailu avartaa, osa 1

Ei mitään kynsilakkoihin liittyvää tällä kertaa...

Siis, piti sitten pikaisesti käväistä viemässä tyttö töihinsä Ylläkselle. Paino sanalla PITI. 


Alkumatka meni ihan suunnitelman mukaan, kello soitti neljältä, viimeiset kassit meiltä kyytiin ja hakemaan muita. Viimeinen kyyditettävä mukaan viideltä ja sitten kohti Yllästä.
Minä ajoin ensimmäisen pätkän, sitten Henkka ja sitten M.
Kun M. ajoi hän sanoi että auto "tärisee", joten pysähdyttiin uudelleen, koska minä kokeneimpana kuljettajana ja auton omistajana halusin itse tietää miten auto käyttäytyy ja miten paha juttu on kyseessä.

Näitä tuli alkumatkasta melko monta vastaan
No täristihän se, mutta ajattelin että vika olisi ehkä vielä sellainen, että voisimme ajaa seuraavalle huoltoasemalle, koska olimme keskellä ei mitään, ja kuitenkaan seuraavalle huoltoasemalle ei ollut monen kilometrin matka. Ajoin siis ihan tien pientareella ja lähes kävelyvauhtia, jotta olisimme selvinneet sinne.

Kolmen  linja-autopysäkin jälkeen oireet olivat niin pahat, että soitimme autoliiton tiepalveluun ja selvitimme tilannetta ja pyysimme apua. Hetken odottelun jälkeen tuli autoliiton päivystäjä lähiseudulta ja koska lähimmälle korjaamolle oli vain vähän reilu kilometri, päätimme koittaa omin voimin sinne asti. Juuei, vikatikki.
Auton vasemmasta takarenkaasta oli mennyt kolme pulttia viidestä poikki ja koko takarengas meni jumiin 50 metriä siltä pysäkiltä jolle olimme ensin siis päättäneet jäädä odottamaan apua.

Onnea oli tietenkin monessa asiassa:
- Vauhti oli melkein nollassa
- Auton rengas ei lähtenyt missään vaiheessa pois paikaltaan
- Henkilövahinkoja ei sattunut
- Puhelimia oli useampikin matkassa
- Tiesimme missä olimme pyytämässä apua, eli " etsintöjä" ei tarvittu
- Tapahtumapaikka oli suoralla osuudella, eli näkyvyys oli hyvä molempiin suuntiin
- Autossa oli runsaasti polttoainetta ja voimme pitää sen käynnissä eli meillä oli lämmin odotella
- Aurinko paistoi, joten ilmakin oli mukavampi kuin aikaisempi runsas lumisade

Hinausauto jo saapunut, ei huolta enää siitä.
Tapahtumapaikan kohdalla oli talo, josta tuli myöskin sen asukas avuksi tunkkeineen ihan oma-aloitteisesti arvioimaan tilannetta autoliiton auttajan kanssa.




Koska autoa ei siis voinut siirtää omin voimin, meille hankittiin hinausauto, jonka 
lavetille auto saatiin. Meidät vietiin korjaamolle, jossa meidät saatiin vakuutettua että kaikki järjestyy. Meille tarjottiin kahvia ja tuoretta pullaa. Meille järjestettiin yöpaikka, jonne saimme ottaa myös mukanamme olleen lemmikin ja kaikenkaikkiaan jokainen kohtaamamme ihminen oli niin ystävällinen ja auttavainen, että kaikesta huolimatta olen saanut tosi ison annoksen uskoa ihmisten hyvyyteen takaisin.
Korjaamon pihalla. Kuten näkyy, auto täynnä "muuttokuormaa"

Päästyämme korjaamolle, jossa meitä pidettiin kuin kuninkaallisia ja järjesteltiin yöpaikkaa yms, olin ihan liikutuksesta hämmennyksissäni. 


5 kommenttia:

  1. Kyllä niitä ihania ihmisiä vaan on yhä olemassa :-) Onneksi teille ei käynyt mitään. <3

    VastaaPoista
  2. Onpa hassua kuinka ihmiset on oikeesti noin hyviä ja auttavaisia toisilleen :o Toivoa ei ole siis vielä menetetty. :D

    VastaaPoista
  3. Voi vitsi :D kaikkea voi tapahtua..

    VastaaPoista
  4. Juu, tosiaan kaikkea sattuu ja tapahtuu...
    Onneksi kaikki ollaan omissa kodeissa ja ehjinä..

    VastaaPoista
  5. Mä olin todella siellä korjaamohallilla ihan kyyneliin asti liikuttunut, kun kaikki oli niin kilttejä ja auttavaisia. Se Autoliiton mieskin oli meidän kanssa monta tuntia ja vakuutti koko ajan että kaikki järjestyy kyllä, ja asiat hoituu. Itselläni varmaan siellä korjaamolla myöskin jännitys ja muu sen auton ja korjaamisen ja muun suhteen sitten laukesi jotenkin itkuna.
    Seuraavana iltana auto oli jo kunnossa ja pääsimme yöllä perille.

    VastaaPoista